Älyä ja helppoutta kodin lukitukseen Abloyn avulla + lukijakilpailu

6. maaliskuuta 2016






Oikein hauskaa ja mukavaa menoa tähän sunnuntaipäivään!

Pari viikkoa sitten eräs perjantaiaamu lähti kyllä niin hienosti käyntiin, että ihan pakko siitä myös täällä kertoa. Ja äskeinen lause oli siis täysin ironiaa. Minulla on muodostunut joka illalle ja aamulle rutiinit, jotka suoritan helpottaakseni aamun toimintoja ja nopeuttaakseni lähtöä. Illalla pakkaan evääni valmiiksi, laitan lasten vaatteet valmiiksi olohuoneeseen esille, laitan tyttöjen ulkovaatteet valmiiksi eteiseen ja pakkaan oman ison laukkuni valmiiksi. Mitä valmistuneempi aamuun onkaan. sitä helpommin siitä selviää. Näin olen aina ajatellut ja niin se myös meidän perheessä on toiminut. No tänä kyseisenä aamuna nuorempi tyttömme päätti herätä hieman aikaisemmin ja hän kävi herättää myös vanhemman tytön. Sillä aikaa kun itse meikkasin wc:n puolella, kuulin tyttöjen ottavan kotiavaimeni eteisestä aamuleikkiin mukaan. Muistutin tyttöjä siitä, että avaimet eivät saisi sitten hävitä, koska niitä on välillä etsitty kiireessä kyllä joka paikasta. Niin myös tänäkin aamuna kävi, kun tyttöjen itse pukiessa ulkovaatteita luulin ottavani kotiavaimet käteeni, laittavani Verisuren hälytyksen päälle ja laittavani ulko-oven lukkoon. Mutta missä avaimet? Siinä tuhraantui 10 minuuttia, kun etsin avaimia oikeasti ihan joka paikasta. Loppujen lopuksi ne löytyivät minun saappaaseen piiloitettuna. Eka suututti, autossa nauratti. Onneksi minulla kävi ihan älyttömän hyvä tuuri, kun pääsin mukaan Indiedaysin ja Abloyn kampanjaan. Nyt loppuisi aamukiireet avaimia etsiessä, nimittäin meidän koti sai täysin uuden lukitusjärjestelmän. Kotiimme asennettiin Yale Doorman älylukko, joka helpottaisi meidän perheen elämää huomattavaasti. Lukko on nimittäin yhteydessä meillä olevaan Verisuren hälytysjärjestelmään ja näin yhdistää kodin lukituksen ja hälytysten päällelaiton yhdellä ratkaisulla.




Yale Doorman on tehty helpottamaan arkipäivääsi. Yale Doorman -lukon avaaminen onnistuu koodilla, kulkutunnisteella tai kaukosäätimellä – mikä kulloinkin on sinulle kätevin tapa. Automaattinen lukinta varmistaa, että ovi lukittuu takanasi, ja tilapäisillä koodeilla sallit sisäänpääsyn esimerkiksi vieraalle tai huoltomiehelle vuorokauden ajaksi. Lukon käyttöönotto on yksinkertaista, käyttäjien hallinta nopeaa ja asetuksia helppo muokata, sillä tukenasi on vaihe vaiheelta eteenpäin ohjeistava, suomenkielinen lukon ääniopastus. Lisäämällä Yale Doorman -lukkoon erillisen Verisuren SmartLock-moduulin voit ohjata kodin lukitusta ja hälytysjärjestelmiä älypuhelimella. Yale Doorman on kehitetty kestämään pohjoismaisia ääriolosuhteita. Valaistua näppäimistöä on kätevä käyttää myös hämärässä tai pimeässä.




Itse käytän puhelimessani Verisuren mobiilisovellusta, josta näkyy hälytyksen tilan ja onko järjestelmä päällä vai pois käytöstä. Nyt kun uusi Abloyn älylukko asennettiin meidän kodin oveen, pystyn samalla tarkkailemaan ja vastaanottamaan ilmoituksia siitä, koska meidän kotiovi avataan ja lukitaan. Jos keskellä päivää kaikkien ollessa töissä ulko-ovemme avautuu ja siitä minulle ilmoitus tulee, on jotain hämärää tekeillä. Meidän asuma-alueella on kumminkin jonkun verran murtoja tapahtunut juuri päiväsaikaan, joten ylimääräinen tarkkailu ei koskaan olisi tarpeetonta. Meillä kotona käy myös päiväsaikaan vanhempani, jos heidän esimerkiksi tarvitsee lainaa jotain ja ketään meistä ei ole kotona. Nyt heillekin on annettu kulkutunniste, jonka avulla he saavat ulko-oven lukituksen auki ja hälytyksen pois kotoamme kertaheitolla. Sovelluksesta ja uudesta lukosta on myös se hyöty, että jos ulko-ovi on lukittu ja olemme jostain syystä unohtanut kulkutunnisteen kotiin, voin sovelluksen tai oman henkilökohtaisen koodin avulla avata oven ilman kulkutunnistetta eli avainta.

Itse koen kodin turvallisuusasiat hyvin tärkeiksi omassa kodissa. Jos olen iltaisin kotona yksin tai pelkästään lasten kanssa kolmistaan, tunnustan olevani pieni pelkäävä hiiri. Lehdistä saa nykyään lukea pelottavista murroista ja siitä, kuinka murtomiehet murtautuvat koteihin keskellä päivää asukkaiden ollessa kotona. Kaikista näistä artikkeleista ja tapahtumista viisastuneena olen oppinut lukitsemaan oven aina perässäni. Jos olen lasten kanssa kotona ilta-aikaan, asetan oven lukkoon ja laitan hälytysjärjestelmästä ns. kuorihälytyksen päälle varmuuden vuoksi. Joku voi kutsua sitä turhaksi tekemiseksi, mutta itselläni on turvallisempi olo kotona, joka oikeastaan on todella tärkeä asia itselleni. Tämän takia Abloyn tarjoamat ratkaisut kodin turvallisuuteen tuntuvat erittäin ajankohtaisilta omaan kotiin. Abloylta löytyy myös muitakin tuotteita ja palveluja valikoimasta, kuten esimerkiksi ovenkahvoja, koukkuja ja muuta mukavaa omaan kotiin. 




Myös teillä lukijoilla on mahdollisuus saada kotiinne Abloyn tuotteita mukavan lukijakilpailun kautta. Vastaamalla kilpailukysymykseen: "Onko sinulle tapahtunut kommelluksia avainten unohtuessa kotiin? Mitä kommelluksia tapahtui tai jäi tapahtumatta?", voit voittaa itsellesi 100 euron arvoisen tuotepaketin Abloylta. Kannattaa siis kommentoida omat hauskat tarinat tämän postauksen perään ja jakaa vähän omia kommelluksia muiden luettavaksi. Oman kommellukseni kerroinkin jo tämän postauksen alussa, joten uskon että teillä muillakin on voinut käydä kotiavaimien kanssa jotain samanlaista. Toivottavasti en ole yksin oman hömelyyteni ja lasten jekkuilujen kanssa. Itseäni tämä avainten hukkaamis-tapahtuma jaksaa naurattaa aina aamuisin, kun olemme päiväkotiin lähdössä ja kiirettä pukkaa. Kilpailun säännöt löydät täältä!


*Toteutettu yhteistyössä Indiedaysin ja Abloyn kanssa*

26 kommenttia

  1. Mieheni lähti talvella hakemaan polttopuita ja silloinen vanha ulko-ovi pamahti vauhdilla kiinni ja lukkoon! Tietenkin juuri silloin yksin kotona koiranpennun kanssa. Varaston ovi oli onneksi jäänyt auki, joten sorkkaraudalla murtautui sisään koiranpennun ihmetellessä touhua sisäpuolella! Onneksi uusi ulko-ovi oli jo tilauksessa, mutta hetken aikaa eteisessä oli suht viileä ja varpaita paleli!

    *Anne-Mari*

    VastaaPoista
  2. Kotiavainten kanssa sattui kerran kommellus. Lähdimme tuoreen vauvamme kanssa ulos vaunulenkille ja oletimme jotenkin mieheni kanssa, että toinen meistä on ottanut avaimen mukaansa. Eipä ollut kummallakaan avainta ja jouduimme kutsumaan huoltomiehen paikalle. Onneksi oli kesä, eikä tarvinnut ulkona palella. Myöhemmin poika piilotti autonavaimet mummolan postiluukkuun, eikä niitä meinannut lähtiessä löytyä mistään. Poika tyynenä seurasi vieressä kuumeista etsintää, joka ei tuottanut tulosta ja lopulta aloimme jo miettiä juna-aikatauluja. Kyselimme monta kertaa, missä avaimet ovat, mutta poika vaan naksutteli kieltä samaan tapaan, miltä autonavaimia käytettäessä kuuluu. Lopulta polvistuin pojan eteen ja pyysin näyttämään, missä avaimet ovat. Hän meni saman tien ulko-ovelle ja avasi postiluukun, missä avaimet olivat olleet piilossa.
    s.kansakoski(at)luukku.com

    VastaaPoista
  3. Muistan, kun noin alle 10-vuotiaana aamulla ennen kouluun menoa vanhempani olivat jo lähteneet töihin ja velikin oli jo aiemmin mennyt kouluun, minun tehtäväkseni jäi ulkoiluttaa koira ennen lähtöäni. Pyjama oli vielä päällä ja oli vielä luntakin maassa, päätin nopeasti vain pissattaa koiran, kunnes ovi meni takaa kiinni eikä avaimet ollut mukana. Eikä silloin lapsilla ollut omia kännyköitä. Onneksi "lähinaapuri" oli kotona, kun minä paukahdan itkuisena pyjamassa sinne ja kerroin jääneeni lukkojen taakse - koulukyytikin tulisi pian hakemaan. Naapurin setä sitten soitti isälleni, joka kertoi vara-avaimein sijaitsevan LUKKOJEN takana tallissa. Ei mitään, naapurin setä murtautui talliin ja löysi avaimen ja pääsin sisälle. Tämän jälkeen jäätiin veljen kanssa vielä kahdestaan lukkojen taakse kerran ja vanhemmat olivat silloin käymässä reilun 100km päästä kotoa.. Päästiin kyllä silloinkin jossain vaiheessa takaisin kotiin, mutta vara-avaimen paikka vaihtui "helpompaan" paikkaan :D Kun muutin pois kotoa 18-vuotiaana, niin olen pitänyt huolta ettei ne avaimet jää sisälle poislähtiessä :D

    VastaaPoista
  4. Olin pakannut kolmekuisen vauvamme vaunuihin eteiseen ja kävin vielä takaovesta terassilla sulkemalla aurinkovarjon ennen kävelylle lähtöä. Kolmevuotias tyttäremme käveli perässä terassille ja sulki oven takanaan. Olimme kolmeveen kanssa ulkona ja vauva yksin lukkojen takana sisällä. Ehdin jo valita kiven, jonka heittää ikkunasta sisään, kunnes keksin lähteä tyttäreni kanssa juosten vanhemmilleni jonkin matkan päähän hakemaan heiltä vara-avainta. Vanhempani olivat 100 kilometrin päässä ja avain oli sattumalta jäänyt edellisestä kerrasta heidän autoonsa. Onneksi heillä oli käymässä siivooja, joka päästi minut soittamaan lukkosepälle, joka lähti heti paikalle ja 20 minuutin kuluttua olimme jos sisällä. Huh.

    VastaaPoista
  5. Muistan pienempänä ollessani pikkusisko jäi yksin mökillä sisälle lukkojen taakse, ikkunan takaa yritimme neuvoa miten ikkuna avataan (vanhan aikainen) loppujen lopuksi pitkän tuskailun jälkeen ikkuna saatiin auki ja sitä kautta sisälle oven aukaisuun.
    moonangel_(att)hotmail.com

    VastaaPoista
  6. Mulle tapahtui kerran kamalin kommellus mitä nyt vaan voi sattua. Vauva oli pakattuna kuistille valmiina vaunuiluun sillä välin kun hain vaunun alaosaa vajasta, naps ovi kiinni, ettei kuistille sada vettä. Avaimet tietenkin sisällä. Onneksi mummi asuu vartin matkan päässä ja puhelin oli takin taskussa, huh!

    VastaaPoista
  7. Olimme lähdössä äitini luokse pyhänpäivän viettoon. Viimeiseksi otin varastosta korin, jossa oli kynttilöitä haudoille vietäväksi. Lähdimme ajamaan kohti pohjoista. Kaikki oli siihen asti Ok,kun meidän piti naisten, siskoni, äitin ja minun lähteä käymään hautausmaa kierros. Miehet olivat menneet käymään mökillä siskoni perheen autolla ja meille jäi meidän auto. Puimme ja otimme kaikki tarvittavat mukaan ja parkkipaikalle mentiin. Avaimia ei löydy mistään, auton alus ym kassit katsottiin, mutta avaimia ei löytynyt ja niinpä palasimme sisälle ja jäimme odottamaan miehiä, että saamme mieheni avaimet tai sen toisen auton. Minun avainnipussa on kaikki avaimeni, koti, auto ja lämmityspistoke. Viikonloppu meni ja tultiin kotiin, missä heti avainta etsimään, no ei tarvinnut kauan etsiä, kun huomasin nipun roikkuvan varaston ovessa. Siinä olisi ollut helppo saalis viedä kaikki meiltä mitä olisi jaksanut kantaa, jos joku "rosvo" olisi sen huomannut. No loppu hyvin kaikki hyvin.
    -päivi-

    VastaaPoista
  8. Juuri ollaan mietitty tuollaista lukkoa, koska olemme todella taitavia hukkaamaan avaimet. Kuitenkin parhain/kauhein muisto tulee ajalta ennen miestä ja lapsia, tuli yöllä kotiin ja olin avaamassa kerrostalon ulko-ovea kun avain meni poikki!!! Ja tietysti niin etten enää saanut avainta lukosta irti. Lauantaiyö, joten tietty saanut ketään avaamaan ovea tai poistamaan avainta. Ei auttanut kuin mennä baariin ja etsiä sieltä tuttu kaveri, jotta pääsin edes yöksi johonkin. Naapurit varmaan kiitti minua tullessaan kotiin :/ Sunnuntaina vasta tuli pelastava lukkomies avaamaan ovet ja poistamaan avaimen ulko-ovesta. Tästä oppineena en kyllä pitäisi omakotitalossa vanhaa lukkoa ja avainta!

    VastaaPoista
  9. Olimme juuri muuttaneet vasta valmistuneeseen omakotitaloomme mieheni,minä ja reilun vuoden ikäinen tyttömme. Lähdin lapsemme kanssa ulos,ja laitoin etuoven kiinni ja lukkoonhan se meni.samassa muistin koti-avaimet jotka oli keittiö
    pöydällä. Ei muutaku tarkistamaan terassinovi ja takaovi molemmat lukossa..Tässä vaiheessa totesin lapselle että soitetaan isille että tulee aiemmin töistä kotiin, niin ei tule niin pitkä ulkoilu... mutta puhelin sisällä. Ei auttanut kun ulkoilla lapsen kanssa 3 ja puoli tuntia. Lapsen pyrkiessään sisälle loppuvaiheessa toistuvasti. Onneksi oli kesä ja kaunispäivä.

    Jutta

    VastaaPoista
  10. Asuttiin vuosia sitten kerrostalossa, jossa sauna sijaitsi viereisessä talossa. Lähdettiin tyttäreni ja hänen ystävänsä kanssa kylpytakit päällä hissillä alas ja siitä ulos, jolloin totesimme, että avaimet jäi kotiin. Siinä ulkona sitten ihmeteltiin, mitäs nyt kunnes hoksasin pyytää apua eräältä mummolta, joka asui samassa talossa ja onneksi sattui olemaan kotona. Mummo päästi meidät taloon jossa sauna oli ja meni hakemaan avainta mieheltäni, joka oli töissä aivan lähellä kotiamme.

    VastaaPoista
  11. Meillä on verisuren hälytysjärjestelmä ja ensimmäisen luokan aloittanut tyttö. Meidän perheeseen älylukko olisi ehdottoman hyödyllinen, sillä neiti jännittää itsekseen kulkemista niin kovin, kun jännittää ehtiikö saada avaimen lukosta ennen kuin hälytin menee päälle. Meillä on usein jäänyt avain sisälle, kerran meillä karkasi toinen kissoista ulos ja me lasten kanssa juostiin ulos perään ja laitettiin ovi kiinni, ettei toinen kissoista myös lähtisi karkuun. Siellä sitten seistiin ilman avaimia ja ilman puhelimia pihalla... Ei auttanut kun lähteä naapuriin puhelinta lainaamaan. Tämänkin tilanteen olisi älylukko pelastanut.

    VastaaPoista
  12. Voihan veljet mitä kauheuksia ihmisillä käynyt, varsinkin nämä vauva sisällä ja itse ulkona jutut!! :o :(

    Meidän kotiimme olisi toi avaimeton kyllä kaikkein paras, olen niin huono kantamaan avaimia mukana niinkuin miehenikin. Joten koodillä sisään ja ulos täytyisi päästä :D
    Esikoisen takia meidän pitäisi etuoveen jokatapauksessa hommata turvaketju sillä
    Hän saa oven auki, ja tämä ei aina niin hyvä juttu olekaan.
    Meillä on vara-avain kotona ulkona, koodillisessa rautaboxissa. Joten itse käytetään tätä harvase päivä!

    Itse olen yhtä hyysteerinen, jos olen lastenkanssa yöt yksin ja illat niin ovet on kyllä lukossa ja jos alkaa mielikuvitus laukkaamaan niin juuri ovihälytyksen laitan päälle. Niinkuin meillä on joka yö se päällä! :)

    Kiinnostaisi tietää paljonkohan tuon lukkosysteemin hinta on? :) tiedätkö yhtään? :)

    VastaaPoista
  13. Voih, vaikka kuinka monta kertaa... Viimeksi viimeviikolla olin lähdössä hakemaan lapsia koulusta. Otin puhelimen ja kukkaron taskuun. Marssin ulos ja havaitsin siinä sekunnilla kun olin oven pamauttanut kiinni että avaimiahan en taskuuni ottanut.
    Tietenkään vara-avainta ei oltu palautettu sille kuuluvaan paikkaan.
    Eikun soitto miehelle, että JOS tulisi töistä avaamaan oven että pääsen hakemaan lapsia...
    Lapsille viestit, että ei hätää...olen kyllä tulossa!

    hao@lailanet.fi

    VastaaPoista
  14. Olen hukannut kotiavaimen tai jättänyt sen sisälle kotiini lukemattomia kertoja. Huoltomies on tullut tutuksi. Kerran jäin koirani kanssa aamu seitsemältä rappukäytävään kun ovi lävähti perässäni kiinni ja avain jäi tietenkin sisälle kämmppään. Siinä sitten nolona herättelemään naapureita saisinko kännykkää lainaan että voisin soittaa huoltomiehen paikalle. Oma luurihan oli tietenkin jäänyt avainten viereen keittiön pöydälle...

    Älylukko vaikuttaa fiksulta laitteelta. Kaukana ovat ne ajat kun lapsuudessani ovea ei laitettu lukkoon kotoa lähtiessä vaan luuta oven päälle merkiksi että ketään ei ole kotona :D Tämä oli tapana pohjois-suomessa kultaisella 70-luvulla.

    VastaaPoista
  15. Tultiin ulkomaan reissusta ja jäin pihalle suustani kiinni naapurin kanssa. Mies meni avainten kanssa edeltä kotiin. Menin hetken kuluttua perässä, todetakseni että isäntä on lentomatkasta väsyneenä nukahtanut, eikä herännyt ovikellon rimputukseen, postiluukusta huutamiseen eikä puhelimen soittoon. Kyllä harmitti kun ei ollut toisia avaimia mukana! Ei auttanut kuin mennä naapurille muutamaksi tunniksi odottamaan miehen heräämistä.
    piivoitto@gmail.com

    VastaaPoista
  16. Olin töissä eräässä hotellissa Lapissa talvisesongin ajan. Asuin hotellin asuntolassa, joka sijaitsi n.200 m päässä hotellista. Lähdin huoneestani pois siivoamaan asuntolan käytäviä, kun kesken imuroinnin tajusin, ettei minulla ole avaimia (eikä edes puhelinta!) mukana vaan ne ovat huoneessani. Asuntolassa ei silloin asunut ketään muita kuin minä, joten ei auttanut mennä koputtelemaan muihin huoneisiin. Niinpä päätin lähteä kävelemään hotellille 20 asteen pakkasessa pelkissä leggingseissä ja t-paidassa.. kaiken kukkuraksi oli satanut juuri todella paljon lunta eikä minulla ollut edes kenkiä!!! Onneksi sentään ohuet villasukat. Hotellille päästyäni sain avaimet ja saunavuoron, että pääsin lämmittelemään :D tämä naurattaa nyt, mutta silloin ei tuntunut kovin kivalta rämpiä lumihangessa ilman kenkiä hakemaan avaimia!

    janikaa93(at)suomi24.fi

    VastaaPoista
  17. Tämä ei sattunut kyllä minulle, mutta olin osallisena tapahtumassa. Olimme menossa ystäväni kanssa Lahteen katsomaan opiskelupaikkaa, hän tuli hakemaan minua autolla Vihdistä. Ystäväni isä soittaa hänelle "ei sinulla sattuisi olemaan avainta, kävin hakemassa postia t-paidassa ja ovi olikin lukossa" ja hän meni naapureille odottamaan meidän tuloa. Lähdimme sitten Vihdistä Espooseen ja vasta perillä ystäväni pihassa tajusimme, ettei hänelläkään ole kotiavainta mukana. Hänen äidillään oli avain kotona, joten soitimme jo kotoa pois muuttaneelle veljelle, jonka tiesimme olevan menossa töihin tänään, mutta hän ei vastannut puhelimeen. Sitten etsimme netistä veljen työpaikan numeron, ja soitimme sinne, mutta veljen työvuoro alkaisi vasta parin tunnin päästä. Emme aluksi muistaneet veljen tyttöystävän sukunimeä, mutta viimein saimme itse veljen puhelimen päästä kiinni ja tieto tuli korviimme, että hän oli tyttöystävänsä luona Helsingissä. Nyt siis ystäväni, hänen isänsä ja minä, olimme autolla menossa Espoosta Helsinkiin. Lopulta saimme avaimen ja 2,5h myöhemmin saimme avaimenkin ystäväni kotiin, jotta voisimme oikeasti lähteä katsomaan opiskelupaikkaa Lahdesta. Loppu hyvin, kaikki hyvin.

    VastaaPoista
  18. Olin vanhemmillani viikonlopun koiravahtina oman koirani kanssa. Aamulla nukuin vähän pidempään ja herättyäni (tukka sekaisin ja päällä pelkkä reikäinen yöpaita) ajattelin käyttää koirat aamupissalla äkkiä vaan. Just kun ulko-ovi kolahti kiinni, älyn että Hei, avaimet. Ja lukossahan ovi oli ja pysyi. Hetken aikaa ulkona siinä mietin mitä teen, pakkasta ja talvi ja naapurit tiedettävästi myös pois kotoa. Puhelin sisällä myös. Kunnes muistin että avasin tuuletusikkunan vanhempieni makuuhuoneesta edellisiltana! Sidoin koirat etupihalle ja kaahlasin hangessa tieni vanhempien makuuhuoneen ikkunalle, vaan huomatakseni etten yllä kiipeämään sisälle. Kaahlasin hakemaan etupihalta lumikolan ja rattikelkan "tikapuiksi" ja eikun kiipeämään. Ikkunassa oli hyttysverkko jonka jouduin potkaisemaan sisään, ja ujuttauduin sen verran sisään että sain ikkunan lukituksen myös auki, jolloin tuuletusasennossa ollut ikkuna aukesi vauhdilla ja rämähdin makkarin lattialle. No, tuulettelin voittoani vaativasta tilanteesta ja kävin päästämässä koirat sisään. Mutta ovella olikin poliisi! Joku ohikulkija oli ilmoittanut murtovarkausyrityksestä poliisille, joten naurun kanssa ja läpimärkä, luminen yöpuku päällä selvitin asian oikean laidan poliiseille, jotka vielä soittaen vanhemmilleni tarkisti minun olevan ihan oikeilla asioilla. Siitä eteenpäin olen kyllä yrittänyt muistaa avaimet, mutta aina ei voi muistaa, ei edes joka kerta. Siispä tutun huoltomiehen tilipussia kerryttää mukavasti kun joudun tämän tästä soittamaan apua ovenavaukseen. Ehkä mä vielä joskus opi ...

    Kinttumarkki@gmail.com

    VastaaPoista
  19. Itse olen unohtanut avaimet yhteensä neljä kertaa. Kerran kävi niin, että olin menossa pesemään pyykkiä pyykkitupaan ja laitoin kotioven kiinni. Samassa tajusin, että avaimet unohtui. Seisoin sitten pienen pyykkikasan ja pesuaineen kanssa käytävällä. Vara-avain on siskollani, joka ei tietenkään ollut kotikaupungissamme sillä hetkellä vaan jouduin odottamaan 2-3 tuntia, että pystyin hakemaan siskolta avaimeni ja pääsin kotiin. Pyykinpesu sai jäädä. sm92755(at)student.uta.fi

    VastaaPoista
  20. Ensimmäiset avaimenjättömuistot ovat ehdottomasti lapsuudessa..Joskus kesäisin saatoin tunkeutua jopa pienestä ikkunan raosta sisään jos muuta keinoa ei ollut! Toinen "hauska" muisto oli, kun olin hakemassa ulkoa pyykkiä, avaimet sisällä, puhelin sisällä.. tuuli tempaisi oven lukkoon. Voi tyhmyys! Kävi mielessä.. onneksi kaveri oli tulossa minähetkenä hyvänsä kylään, jouduimme lähteä hakemaan vara-avainta siskoni tyköä tooodella kaukaa.. mummiltani yritin kovasti käydä lainaamassa avainta, mummi kun ei vain kuullut ja nukkui liian sikeästi..joten lopulta ajeltiin muutaman kymmenen kilometrin päähän hakemaan vara-avainta :-D

    VastaaPoista
  21. hups ja sähköpostiosoite jäi laittamatta! paulassoffia@hotmail.com :)

    VastaaPoista
  22. Kommellus avaimen kanssa.. aamulla olimme lasten kanssa lähdössä ulkoilemaan kun huomasin että avaimia ei löydy mistään ja tajusin että emme pääse ulos (meillä turvalukko eli avattava avaimella myös sisältä)avaimet olivat jääneet illalla autoon.Mietimme kuumeisesti mitä tehdä jolloin tuli mieleen soittaa naapurille joka onneksi oli kotona että ottaa ulkoa vara-avaimen ja tulee avaamaan oven,yes ulos päästiin. Ei mennyt kuin pari päivää kun aamulla tajusin että taas avaimet oli jääneet autoon , mietin että en kehtaa enään soittaa naapurille mietin hetken ja sain älynväläyksen kiivetä kodinhoitohuoneen ikkunasta ulos hain vara-avaimen ja aukasin oven ja huomasin......että ovi ei ollut edes lukittu ;) vesamiia@hotmail.com

    VastaaPoista
  23. Lähdin viemään roskia ja kun palasin huomasin että avaimet jäivät sisälle. Ei siinä muuta kuin se että meidän pieni koiranpentu oli yksin kotona. Soitin huoltomiehelle, että tulisi avaamaan oven mutta hänellä meni noin 45 min tulla paikalle. Ei koiranpennulla mitää hätää ollut mutta ei ollut kyllä kivaa kuunnella se 45 min pennun vinkumista oven takana.

    t2sihe00@students.oamk.fi

    VastaaPoista
  24. On tapahtunut kommellus.. :D Unohdin avaimet kotiin ja jouduin sitten menemään teini-ikäisenä yläkerran luukusta sisälle, niin naapurissa olevat remonttimiehet vähän katsoivat että mitä tuola naapurissa tapahtuu :D Mut onneks kukaan ei soittanut poliisia! ;D
    saaraku@student.uef.fi

    VastaaPoista
  25. Avaimia olen unohtanut tosi monta kertaa ja joutunut pakkasessakin värjöttelemään. Ikimuistoisin lukkoihin liittyvä kerta nyt ei varsinaisesti liity avainten unohtamiseen, vaan lukkojen huonoon toimintaan. Olimme vähän aiemmin muuttaneet uuteen kotiin. Ovessa oli tavallinen lukko sekä turvalukko. Eräänä aamuna mieheni oli lähtenyt töihin ja lukinnut ajatuksissaan myös turvalukon, joka toimi sellaisella pitkällä turvalukon avaimella. Minä ja silloin vielä pikkuinen poikamme jäimme kotiin. Pari tuntia myöhemmin olimme pojan kanssa lähdössä kiireellä muskariin, kun huomasin, että ovi ei aukea. Yritin avata turvalukkoa sisäpuolelta, mutta avain ei ylettynyt lukkopesään - lukko oli ilmeisen väärin asennettu. Eipä siinä auttanut muu kuin avata iso ikkuna, kiivetä siitä ulos, avata oven lukot ulkoa päin, sulkea ikkuna ja vihdoin päästä rattaiden ja pojan kanssa matkaan.
    metsakukkia@gmail.com

    VastaaPoista
  26. Olimme vasta ostaneet uuden talon ja avaimia oli juuri riittävästi koko perheelle. Yhtään ei voinut laittaa esim vara-avaimeksi johonkin. Lauantaina vanhempi lapsemme lähti yökylään kaverille ja jäimme nuoremman lapsen ja mieheni kanssa kolmestaan kotiin. Poika meni ajoissa nukkumaan ja me jäätiin katsomaan yläkertaan televisiota vielä muutamaksi tunniksi. Aloimme tehdä puolenyön aikaan nukkumaanlähtöä ja laitettuani astianpesukoneen pyörimään sanoin miehelleni, että kävellään koirien kanssa ulkokautta alakertaan. Oli kunnon tammikuun pakkaset menossa, pakkasta oli reilu kaksikymmentä astetta ja me ohuissa yöpuvuissa ajstuksena tosiaan hilpeistä alas ulkokautta ja äkkiä peiton alle siitä. Laitoin lukon siihen asentoon, että se menee lukkoon ja samalla sanoin miehelle alakerran ovesta jotain. Siihen mieheni, että hän on lukinnut sen. No hupsistakeikkaa. Mietittiin siinä hetki vaihtoehtoja. Poika on erittäin sikeäuninen ja tytär on kaverilla yökylässä. Kaikki avaimet on sisällä. Vaihtoehtoja on kolme, herättää poika, soittaa taksi ja käydä kysymässä tyttäreltä muutaman kilometrin päästä onko hänellä avainta. Tai sitten rikkoa ikkuna, joka ei ollut ollenkaan miellyttävä vaihtoehto. Päädyimme kokeilemaan vaihtoehtoa A. Rämmin reinoillani pojan ikkunan luokse ja aloitin koputtelun ja huhuilun. Lopulta poikamme heräsi ja sieltä kuului vain "oikeesti?" Minä, että ihan oikeasti äiti ja isä on koirien kanssa pihalla pakkasessa, tule avaamaan ovi. Pojan mielestä tilanne oli niin erikoinen, että hän vielä tarkasti ikkunasta että oltiinko le siellä oikeasti. Teimme pojasta sankarin kun pääsimme pakkasesta sisään. Kyllä olisi älylukko pelastanut tämänkin tilanteen!

    VastaaPoista

Kiitos kaikista mielenkiintoisista ja ystävällisistä kommenteista mitä jätätte "Coconut White" - blogiin! Jättämänne kommentit ovat parasta blogissani ja olen todella onnellinen niistä. Jos sinulla on vinkkejä tai ehdotuksia niin niitä saa aina lisäillä! :)

Sähköpostia saa lähettää: padmerine@coconutwhite.com

Kiitti!

- P -

Latest Instagrams

© Coconut White. Design by Fearne.