Kuinka pettynyt sitä voikaan olla

16. syyskuuta 2018



Oikein mukavaa sunnuntaihuomenta ihanuudet!

Onpas ollut rankat kaksi viikkoa. Paljon on tapahtunut, kaikki vapaa-aika tullut käytettyä urheiluun ja jopa pettymyksen tunteita joutunut läpikäymään. Aika tunnerikkaat viikot siis takana ja siksi en ole yhtään kerennyt blogiin panostaa ja uusia postauksia julkaisemaan. Varsinkin kun joutuu pettymään. Pettymyksen tunne ihmistä kohtaan on jotain sellaista, mitä vielä itse opettelen käymään läpi. Itse olen sellainen ihminen, joka toivoo toiselle pelkkää hyvää - sehän on se mitä itsellekin toivoo. Mutta kun sitten löytyy ihmisiä, jotka haluavat vaikuttaa toisten elämään negatiivisella tavalla, niin silloin ei vaan ymmärrys riitä itsellä. Meitä on moneen junaan, ihmisiä erilaisia ja käyttäytymismalleja. Välillä tulee sellainen fiilis, että voi kun kelloja voisi kääntää taaksepäin ja ihmiset voisi tehdä asiat toisin. Ihmisistä kuoriutuu ajan kanssa aivan uusia puolia ja välillä tuntuu siltä, että ihan kuin ei olisi koko ihmistä koskaan tuntenutkaan. Tämä voi liittyä omaan kumppaniin, ystävään, työtoveriin tai vaikka naapuriin. 

Hitsin pettymyksen tunne, sanon minä! Ja kun siihen tunteeseen ja sen syntyyn ei ihminen voi edes yhtään vaikuttaa. Voikun olisikin asia, johon omalla käytöksellään ja teoillaan voisikin tehdä muutosta. Meitä löytyy moneen junaan, mutta nyt koen ehkä ensimmäistä kertaa tunnetta purkaa omaa turhautumista ulos. Itsessäni asuu ehkä pienen pieni feministi ja pidän naisten puolta -aina! Olemmehan me naiset niin upeita olentoja, joita miehet ei vaan voi koskaan ymmärtää. Meistä on moneksi ja meissä on voimaa. Mutta mitäs sitten, kun itsellä on voimaton olo ja tiettyihin asioihin ei vaan voi vaikuttaa? Turhauttaa, turhauttaa ja turhauttaa. Kesän aikana jo kirjoittelin siitä, miten itse olen pannut merkille kaikkien herrasmiesten katoamisen. Tai ei ehkä katoamisen, mutta vähentymisen. Onneksi me naiset olemme vahvoja ja selviämme kaikesta. Jos itse ei saa tehtyä, kutsumme muita kylään ja teemme yhdessä. Kaikesta selviää ja kaikkeen mukautuu. Ihan mihin tahansa kohteluun ei kannata tyytyä ja joskus on uskallettava nousta barrikaadeille ja sanoa mitä ajattelee. Ensi kerralla sano juuri niinkuin ajattelet, älä ajattele aina toisen tunteita. Toivottavasti sitä seuraavaa kertaa ei tule. Tunnistan olevani joskus liian kiltti ja ymmärtäväinen. Mutta aina ei kannata antaa periksi. Pitää oppia sanomaan "ei". Se opettelu vie aikaa ja mitäs muuta tässä onkaan. 

Kyllä, luit juuri äsken omia tuntemuksiani tällä hetkellä. Yleensä niin positiivinen, nyt niin turhautunut. Huomenna uusilla tunnelmilla tai uudella asenteella. Nyt kiehun hetken ihmisten itsekkyyttä ja huomenna taas parempi päivä ja positiivisilla tunnelmilla. Huomenna treenataan taas kuin viimeistä päivää ja unohdetaan kaikki turhautuminen. Liikunta on kyllä viimeisen kolmen viikon aikana tuonut sellaista "tyydytystä" ja hyvän olon tunnetta ja urheiluun on hyvä purkaa ärsyyntymistä... ja kertalaakina tänne! :D Huhhahhei, kylläpä helpotti. Kun minä poltan käpyni, sitten poltan kerralla kunnolla. Mutta positiivisesti ajatellen - joskus on ihan hyvä poltella höyryjä ja lupaan, että tänään kyllä salilla saa kahvakuula kyytiä.

Mitä stressinpoisto-menetelmiä sinulta löytyy? 

Tuntuuko, että joskus on hyvä päästää höyryjä jollain tapaa? 

Itsellä sellainen fiilis, että tänään ja ensi viikolla lähtee ja kovaa, ehkä uusia ennätyksiä salilla luoden!! Sitten se oli sen arvoista. Taidanpa ottaa eteeni tähän teemaan luodun kirjan: Thomas Erikson "Idiootit ympärilläni - kuinka ymmärtää muita ja itseään".







Kivaa ja parempaa sunnuntaita toivottaen kaikille ihanille,



Lähetä kommentti

Kiitos kaikista mielenkiintoisista ja ystävällisistä kommenteista mitä jätätte "Coconut White" - blogiin! Jättämänne kommentit ovat parasta blogissani ja olen todella onnellinen niistä. Jos sinulla on vinkkejä tai ehdotuksia niin niitä saa aina lisäillä! :)

Sähköpostia saa lähettää: padmerine@coconutwhite.com

Kiitti!

- P -

Latest Instagrams

© Coconut White. Design by Fearne.